Pielisen Ampujat ry Ilma-aserata

Seuran alkupamaus tapahtui 24.4.1953 hotelli Braheassa. Silloin kokoontuivat majurit Jorma Ränkipohja ja Reino Västi, apul. nimismies Kauko Multamäki, metsänhoitajat Heikki ja Eino Iiskola, ylil. J. Laine, ins. Eliel Rinne, teknikot Pentti Johansson ja Pentti Nuutinen, joht. Otto Pehkonen, opettaja A. Niemi, prok. Einari Väisänen, toimittaja A. Kuusela sekä kauppias Eino Allan Turunen tarkoituksenaan perustaa metsästys- ja ampumaseura. Seuran nimeksi tuli Pielisen Ampujat.  Metsästystoiminta poistui yhdistyksen säännöistä 1970- luvun lopun sääntömuutoksessa.

Seuran toiminta haki uriaan aina 1960- luvun loppupuolelle saakka. Seura käyttl pääasiassa rajavartioston ratoja ammuntoihin, mihin myötävaikutti se, että monet seuran toimihenkilöistä olivat rajavartiolaitoksen palveluksessa. Myös KOP:n ja OSL:n sekä reserviläisten radat olivat käytössä. Seuran ensimmäinen oma ratahanke hirviradan rakentamiseksi Riihivaaraan alkoi v. 1954 ja jatkui vielä ainakin v. 1959. Rakentaminen tapahtui hitaasti yksityishenkilöiden ja riistanhoitoyhdistyksen avustuksilla sekä yritysten tavaralahjoituksilla. Kilpailutoiminta alkoi ja v.1965 toimintakertomuksessa kilpailutoiminnan kerrotaankin olleen vilkasta. Ammuntalajeina olivat eri kivääri- ja pistoolilajit. Ilma-ase ammunnat alkoivat rajavartioston tiloissa v. 1969.

Tätä aikaa leimasi useat ratojen rakentamishankkeet. Haulikkoammunnat käynnistyivät v. 1971 Rikkihappo Oy:ltä saadun heitinlahjoituksen myötä. Näin seurassa alkoi haulikkolajien harrastaminen. Jotain osviittaa haulikkolajien muotoutumisesta seuran kuninkuuslajeiksi antaa Harri Toropaisen heti seuraavana vuonna saavuttama skeetin piirinmestaruus. Ratoja alettiin sähköistämään. Ilma-ase ammunta jatkui vilkkaana, vaikka toiminta oli hajallaan eri paikoissa. Seuran ampujat  menestyivät kilpailuissa hyvin ja seura järjesti myös itse kilpailuja. Toiminta laajeni metsästysampumalajien harrastajien myötä. Sillä saralla merkittävän päänavauksen teki Leena Kansala, joka voitti v. 1982 metsästysluodikon SM hopeaa. Leenan sihti oli kohdallaan myös v. 1984 hänen voittaessaan hirviammuntojen SM kultaa. Vaikka tätä ajanjaksoa ilmentää hyvin toiminnan vakiintuminen, kyti taustalla kuitenkin koko ajan ajatus oman rata-alueen saamisesta. Varainhankinta oli kekseliästä. Rahaa hankittiin mm. metsänraivuulla, hirvenpyynnillä ja lavatanssien järjestämisellä. Mainittakoon, että v. 1974 seura hankki kaksi ilmakivääriä hirvenlihojen myyntituloilla. Aseet ovat edelleen käytössä täysin huollettuina.

Seura jatkoi ponnisteluja saadakseen oman rata-alueen. Vihdoin onnisti. Maaperä- ja melututkimukset alkoivat Tainionvaarassa v. 1987. Lääninhallitus antoi seuraavana vuonna perustamisluvan, mutta samalla lapio ja kuokka kilahtivat kiveen kun päätöksestä valitettiin. KHO hylkäsi valituksen aiheettomana, mutta kesä oli mennyt ja rakentaminen pääsi alkamaan täysillä vasta seuraavana vuonna. Radan rakentaminen eteni vauhdikkaasti hankkeeseen mukaan lähteneiden ns. yhteistyöseurojen kanssa. Tähtäimessä oli v. 1992 SML:n SM kilpailut, johon mennessä kaiken piti olla radoilla "ammuntavalmiina". Kisat menivät hyvin Lieksalaisten ampujien osalta, jotka saivat useita mitaleja. Kilpailijoiden tahoilta ilmaistiin tyytyväisyys uuteen rata-alueeseen ja järjestelyihin. Kaikki meni mallikkaasti.

Tainionvaarassa oli nyt viimein rata-alue, jolle voitiin siirtää kaikki toiminta ilma-ammuntaa lukuunottamatta. Uudet ajanmukaiset ratalaitteet ja tilava huoltorakennus mahdollistivat tehokkaan harjoittelun sekä koulutus- ja kurssitoiminnan. 1990- luku oli sananmukaisesti kulta-aikaa erityisesti haulikkoampujien saadessa useita SM kulta- ja hopeamitaleja Timo Laitisen kivutessa kilpaurallaan aina Sydneyn v. 2000 Olympialaisiin asti. Muita huippu haulikkoampujia tuolloin olivat mm. Tatu Kärnä, Jaani Holma, Marko Kilpeläinen ja Martti Martikainen.

Vuonna 2003 tuli takapakkia kun terveyskeskuksen kellarissa sijainnut ilma-ase rata sulkeutui. Pian tämän jälkeen ympäristölupa- ja valitusprosessin myötä päättyi haulikkoammunta kokonaan. Toiminta jähmettyi. Uusi aika koitti kun v. 2012 uuden luvan myötä haulikkoradat avautuivat jälleen. Haulikkoratojen avautuminen veti mukanaan muidenkin ampumalajien harrastamisen uuteen nousuun. Vuonna 2013 seura koulutuskuntayhtymän myötävaikutuksella sai käyttöönsä tilat ilma-ase radalle ja ilma-ammunta käynnistyikin syksyllä. Toiminnassa on mukana innokkaita nuoria ja nuorisotoiminta onkin yksi seuran keskeisistä toiminnan painopisteistä.

Vaikka toiminta on jälleen vakiintunutta, on se erittäin haasteellista. Kun ennen ylläpitokulut muodostuivat lähinnä rakennusten remontoinnista ja ratalaitteiden huollosta, sisältyy tänä päivänä ns. "kiinteisiin kuluihin"  erilaisia lupakustannuksia ml. lupiin liittyvät tutkimuskulut (esim. melu- ja vesitutkimukset). Vuonna 2013 seura joutui teettämään haulikkoratojen riskianalyysin. Tänä vuonna rahaa meni melumalli tutkimuksiin. Ja ensivuonna tulee taas uusi ympäristölupa-asia vireille. Vuosien kuluessa ymparistölupamaksuihin ja tutkimuksiin on mennyt seuralla rahaa 25000 euroa !. Kun toiminnan ylläpito vaatii jatkuvasti rahaa päättikin seura ottaa käyttöön ratakortin v. 2014. Näin toiminnasta aiheutuneita kuluja ei kohdennu vain yhdelle toimijalle vaan kaikille radan käyttäjille tasapuolisesti. Rata-aluetta käyttävät monet muutkin ampujat kuin Pielisen Ampujat ry:n jäsenet. Ratakortti on myös monella muulla ampumaradalla Suomessa käytössä.

Parhaillaan ratalaitteita modernisoidaan. Haulikkoratojen ohjauslaitteita on muutettu ja muutetaan logiikkaohjatuksi. Tulevana talvena sama tapahtuu pistooliradan ohjauslaitteelle. Syksyn aikana ratalaitteiden mekaniikkahuoltoja on tehty. Uutena toimintana aloitti lokakuussa naisten ohjattu ilma-ammunta vuoro. Seura on myös uusimassa ilma-aseita.